Mikäköhän tulee olemaan tämän kesän tunnari? Viime kesänä sain salapoliisina ottaa selville laivan sisäisessä radiossa nuorisokanavalla soineita biisejä. Lyhyestä virsi kaunis, dekkariprosessi tutustutti minut tarkemmin muun muassa Ministry of Soundiin. Viime kesää määrittävät, värittivät Michael Woodsin Solex (Close to the Edge), Da Buzzin Wanna be with me sekä kaikkein eniten päässäni soinut Soda Club feat. Hannah Althea Heaven is a place on Earth (Red Code Mix). Varsin suppea kuvaus musiikkimaustani, mutta noiden tahdissa oli hyvä petailla, ja muilta laivan kanavilta tuli jotakin paskajatsia (Katjan & Mikan termi) tai muuta hissimusaa.
Jännittää ihan sikana mennä töihin. Onkohan laivalla vielä tuttuja töissä? Mitä joudun tekemään? Onko laiva enää entisensä? Ainakin yksi äijä sieltä on lähtenyt, yksi viime kesän tuttu käy tuolla välillä ekstraamassa, toinen ehkä vaihtoi kokonaan tuonne. Kunpa maineen ei olisi kovin hurja eikä tervehtisi minua heti laivaan astuttuani. Toisaalta harmi, ettei Copp enää ole tuolla töissä; olisi edes yksi tuttu, jonka kanssa puhua paskaa ja viettää aikaa. Toisaalta hyvä; ei tule kiusauksia.
(Nupit kaakkoon - Heaven is a Place on Earth!)
Heavenista vielä: altistuin äänille kuin ne kuuluisat kuolaavat koirat. Opin varsin nopeasti, mihin aikaan tämä kyseinen kesäni hittibiisi tuli radiosta, ja pidin huolen, että olin sellaisessa hytissä, jossa radio toimi. Kaikki ämyrit täysille! Lisäksi se tuli keskellä päivää, kun meillä oli vapaata. Etenkin loppukesästä olin siihen aikaan kuntosalilla, ja hauiskääntöjä tai jalkakyykkyjä meni taas kevyesti parikymmentä lisää, kun tämä raikasi taustalla.
Kylläpä jännittää mennä töihin. Onneksi ei tarvitse mennä pitkäksi aikaa. Elleivät pyydä jäämään. Ainakin toissa kesänä tämän osaston ihmisiä pyydettiin jatkuvasti jäämään omien passiensa perään vielä ylimääräiseen passiin. Saas nähdä.
Kyllä muuten jännittää mennä töihin.
