I-isän synttärikutsut, molemmat, menivät kaikesta huolimatta hyvin. Oli kiva nähdä sukua, vaihteeksi iloisissa merkeissä; viimeksi näin paljon ystäviä tuttavia sukulaisia kylänmiehiä oli koolla mummin siskon hautajaisissa viime elokuussa.
Tulin Pappan (kuten Nasu aina sanoo!) luo yöksi, ja tarkoitukseni oli (on) lähetä tänään kohti kotia. Huomenna englannin tentti. Soitin aamulla ES:lle, josko kerettäisiin nähdä. "Tänään tai ei vähään aikaan." Hänelle ei sopinut ennen neljää, ja ankaran pohdinnan jälkeen sovin tapaamisesta. Voisin koittaa olla ahkera ja koko päivän lukea enkuntenttiin...
Joo. Tehokkaasti tein aamujumpat, kun on tullut vedettyä kaikkea enemmän vähemmän hyvää ravitsevaa terveellistä lihottavaa. Vielä tehokkaammin PESIN SAUNAN. Kyllä. Ihan muuten vain lämpimikseni, aivan pelkkää perkelyyttäni. Ikään kuin kiitokseksi faijalle ruokinnasta ja serloista, joita pari rullaa nyysin, kun omassa kaapissa niitä ei enää monta ole. Ja nyt pitää tänne raportoida kuulumisia ajatuksia tekemisiä. Mutta "ihan kohta" isken enkunprujun kimppuun. Joojoo.
Eilen yksin junassa matkalla kutsuilta tänne iski apatia, lamaannus, paniikki. Kaivoin sen nyt jo todella reippaasti myöhässä olevan kotitentin sekä prujut esiin ja koitin sitä vähän kattella. Lopputulos oli itku ja hammasten kiristys. Päätin luovuttaa. Mennä sanomaan sedälle (nyt se on setä, ei enää 'komea luennoitsija'), ettei tästä mitään tuu, jag klarar inte av det här. Samaan rahaan sitten iski taas kriisi opinnoista ja valmistumisesta ja elämästä opiskelun jälkeen. Eihän musta mitään tuu, mitään en osaa, kukaan ei halua palkata mua enkä mä mitään miestä löydä eikä kukaan musta välitä. Persekin on leveä kuin ladonovi, ei se pienene, vaikka tekisin mitä.
Lisäksi vielä huoli Ahvenanmaalaisen kanssa touhuilusta. Toisaalta ei tarvinneisi huolehtia, kun yhdet jo tuli, mutta jos ne olikin vale-sellaiset? Seuraavia odottelen, tämä viikko vielä pitäisi kestää. Voi kun, voi voi kun. Olen NIIN vihainen, osittain myös itselleni, ja heti kun, katkaisen välit. Sanon suorat sanat. Ja sen toisen kanssa --- mitä sen kanssa tekisin? Katkaisen myös välit? Sanon nätisti, ettei enää, mutta ystäviä voimme toki olla. En tosin usko tähän ystävyys-juttuun, homma kuitenkin karkaisi käsistä.
Nasun osalta viikonloppu meni varsin hyvin. Lauantai-iltana tosin tuli jotain sanomista, ja sängyssä mietin koko jutun mielekkyyttä. Välillä tuntuu, kuin tietyissä asioissa vain minä olisin valmis kompromisseihin. Hän aina sanoo minua jääräksi, mutta melkomoinen härkäpää hän on itsekin.
Kutsuilla yksi mummeli uskalsi ihmetellä ääneen sormustani. Minulla on vasemmassa nimettömässä hopeinen zirkonisormus: synttärilahja Nasulta viime vuonna. Emme ole kihloissa, mutta jostakin syystä (kateus?) minulla on tarve ulkoisesti näyttää sitoumukseni. "Onko S-fröken kihloissa???" Mummi, joka ei tiedä näistä asioistani yhtikäs mitään, vastasi puolestani "ei ole". Sanoin toki itsekin, hetken mietittyäni, etten ole. Mummeli vielä kotvan kuluttuakin mietiskeli: "Niin, se tuli vähän epävarmasti, mutta vielä ei siis tarvitse onnitella?" Vasta paljon myöhemmin keksin taas, mitä olisi voinut vastata. "No, se riippuu. Mistä haluaisit onnitella? Siitä, että olen löytänyt kiltin miehen, joka pitää minusta ja on hyvä minulle? Väliäkö sillä, ettemme aio mennä naimisiin, jo se, että on löytänyt jonku tuollaisen, on huima saavutus, josta voisi varsin hyvin onnitella."
Kummitätini, äidin sisko ja isotätini, mummin sisko tulivat keittiöön juoruamaan, kun olohuoneessa oli hälinä päällä. Kyselivät totta kai miesasioista. Heille kahdelle saatoin sanoa, niin kuin asia on. "Mä oon viimiset neljä vuotta hengannu itteäni reilusti vanhemman miehen kanssa. Se on tosi kiltti ja ihana. Mut se ei enää koskaan aio mennä naimisiin. Mä voisin mennä sen kanssa, mut se ei mee. Se ei oo mun tuleva aviomies, mut jos mä löydän jostain nuoremman painoksen siitä, niin sit mä meen naimisiin." Olisin tietysti voinut heittää jotain Kaarina Hazardin tyyliin, mutta he ovat niin mukavia, ja lisäksi tiedän, etteivät he kerro asioita eteenpäin, niin saatoin heille kaiken tuon kertoa.
Kaiken kaikkiaan hyvä viikonloppu. Ja nyt viimein englannin pariin.
