Enon 44-vuotispäivä.
Yllättävän hiljaista, kun Farsan on työpaikan retkellä Tukholmassa. Jostain syystä on alkanut soitella mulle lähes päivittäin kertoakseen paaston jälkeisestä elämästä ja pienistä arjen tapahtumista. Tiistaina sattui vähän isompi yllätys: eräs hänen työkaverinsa, jonka minäkin tunsin, kuoli sunnuntaina saamaansa aivoverenvuotoon. Rauha hänen sielulleen ja lohdutus perheelleen.
En olisi vielä valmis luopumaan vanhemmistani, en edes isovanhemmistani. Mutta aina ei voi valita, eivätkä kaikki asiat ole meidän ihmisten päätettävissämme, vaikka jonkin verran voimmekin vaikuttaa elämäntavoillamme. Mutta koskaan ei tiedä. "En tiedä milloin hetki koittaa / Sen tietää Isä yksin vain / Jos taipaleeni tääl' on lyhyt tai / Viipyä saan matkallain" (Bachin kantaatista, jonka numeroa en nyt juuri muista).
