Jo heti eilen, kun meilasin Amerikkalaiselle, kaduin päätöstäni olla pitämättä esitelmääni uudestaan. Olisinhan aivan hyvin voinut sen rykäistä, kaikki materiaalikin valmiina. Mutta mutta. Puolustelen päätöstäni sillä, että se itse essee, josta esitelmä on vain pieni raapaisu, on vielä kokonaan kirjoittamatta, ja Partaveikon kielioppitenttiinkin pitäisi jaksaa lukea.
Mistä johtuu tämä ylivoimaiselta tuntuva, kaikki mehut puristava väsymys, jonka takia pää tuntuu mummon tossulta, vähän kuin kankkusessa? Liian vähän virikkeitä. Kotikissatkin plösähtävät, jos heidän kanssaan ei leiki, pane heitä liikkumaan. Kuten toinen Täystuhoista, joita viikonloppuna kävin ruokkimassa: pikku kissan mahasta on tullut iso röllykkämaha. Pitäisi olla jotakin, jonka kimppuun heittäytyisi heti aamulla, ehkä jopa mielellään, jotain, mikä täyttäisi ajatukset, veisi kaiken ajan. Pelkkä opiskelu ei riitä elämäni sisällöksi - mutta kun muuta ei ole. Miten voisin mitään muuta edes ajatella hankkivani, kun en lukujakaan jaksa hoitaa. Toisaalta, jos muutakin olisi, ehkä ne opinnotkin sujuisivat helpommin. Ajatukset täyttää ikuinen pohdinta elämän mielekkyydestä, toiveet siitä, että sitä jotain muuta opiskelun lisäksi olisi.
Siivotakin pitäisi. Koskaan ei kämppä ole paremmassa kunnossa kuin silloin kun pitäisi lukea tenttiin tai kirjoitella uppsatseja. Voi kun elämä olisi kuin SMG:n videossa Ei mun oo hyvä olla yksin: rentoa hengausta juhlailtana, kaverit koolla, mahtuvat hyvin pieneen kämppään, viinaa kuluu, röökiä menee. Yksi huono perustelu tupakoinnin aloittamiselle on, että olisi jokin syy nousta sängystä ylös. Sitä kun ei aina ole - ja taas meni koko päivä sievästi nukkuen.
"Meidän piti muuttaa maailmaa / Meistä tuli muurareita, taksikuskeja suutareita, yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita..." Minustapa ei.
