Päivä mennyt nukkuessa, koneella istuessa, ohjelmia tuijottaessa. Heitin pitkää tarinaa messengerillä Copperfieldin kanssa. Tuntuu todella oudolta edes puhua kenenkään muun miehen kanssa. Nasua on kova ikävä, meillä oli niin ihanaa yhdessä. Elämäni mies. Vaikkei yhdessäolostamme koskaan tule mitään "sen kummempaa", eli ei ikinä asuta yhdessä eikä takuulla mennä naimisiin, suhde voi silti olla "yksiavioinen". Voisi olla ehkä oikeammin. Kerta toisensa jälkeen haen ties mitä itsetunnon kohotusta milloin mistäkin. Tätä pohdin jo aiemmin SATC:n Samanthan kautta.
Aika on kulunut tänäänkin varsin nätisti tekemättä oikeastaan yhtään mitään. Ainakaan mitään tärkeää, kuten se kotitentti, jonka piti olla valmis viime perjantaina. Jokin sanktio myöhässä palauttamisesta seuraa, mutten jaksa välittää siitäkään. Kotitentti on hyvä idea aina silloin kun moisia rangaistuksia ei ole. Huonoa on juuri se; saan yhtä tenttiä roikutettua helposti parikin vuotta.
Huomenna teen sen. Englannin tunnin jälkeen kirjastoon (ellen eksy laitoksen mainostamaan tohtorinväitökseen) ja kirjoitan sen roskan pois alta. Pakko. Viimeinen mahdollisuus. Yea right. Katsotaan huomenna, miten muijan käy.
