Laiska paska. Kuten on jo aikoja sitten todistettu, ja klubiinkin on liitytty, mun ja Hifin kahden miehen kerhot. Meninkö enkuntunnille? No en. Olenko kirjoittanut myöhässä olevaa kotitenttiä? En. Ja miksi en? En tiedä. Nukutti? Väsytti? V---tti? (Kuten eräässä hömppäsähköpostissa.)
Ei hyvältä näytä. Miksi lykkään kaikkea sitä, joka edesauttaisi valmistumistani? Koska se on tylsää? Tai liian vaikeaa? Ensimmäinen pätee englantiin, toinen kotitenttiin. Tuntuu, etten osaa pätkän vertaa, ja nolottaa antaa opettajalle tekeleeni. Kunhan ensin saisin reippautta, tarmoa, puhtia kehiä kasaan koko onnettoman tentin. Ehkä tänään. Onhan tässä vielä aikaa, ei ole kuten (minunkin elämääni sopivassa) sarjakuvassa (jotenkin tähän tapaan): Wagner herää, nousee ylös. Katsoo kelloa. Toteaa: "Kello on jo kolme. Enää ei kannata aloittaa yhtään mitään." Juuri näin.
Nyt ei kello ole vielä kolme. Kerkeän tehdä vielä vaikka mitä. PAKKO. Simon says. Näin muuten kummallisia unia, kuten eilenkin. Johtuuko liiasta, venytetystä unesta? Tänään joku Isoista Sedistä (Partaveikko, Soturi, olikohan vielä joku?) koitti taivutella minua kirjoittamaan gradun jostakin "helposta, varmasta aiheesta", joka ei kuitenkaan ollut minun mieleeni. Sitähän Soturi on yrittänyt pitkin kevättä, tosin välillä hänen ideansa ovat olleet todella "out there", paljon hän ehkä tietää mutta ei välttämättä ruotsin kielestä. Kummallista opettaa opettajaansa.
Hursomhelst, kahvit naamaan ja vaikka kuinka tekisi mieli siivota, lukea vanhoja lehtiä (joita kerääntynyt mahtava kasa, pitäisikin panna tilaus kesäkatkolle mahdollisimman pian) - muuta siivousta ei taidakaan olla. Mietin sitäkin, että pitäisi varmaan ottaa tavaksi jokaviikkoinen imurointi, vaikkei villakoiria olisikaan näkyvissä. Miksi siivous pitää säästää siihen viimeiseen hetkeen, kun koirat lähes käyvät kinttuun kiinni? Silloin on jo niin sotkuista, että se päin vastoin masentaa, eikä innosta tarttumaan aseisiin. Ei pitäisi päästää menemään niin pitkälle. Aivan kuin kotitentti: venytän ja venytän, en tunnetusti kunnioita määräaikoja tällaisissa tapauksissa. Pian onkin jo liian myöhäistä, ja saa nöyränä tyttönä anella tentaattorilta armoa, lisäaikaa.
Onko tänään se päivä? Onko onko onko?
Voi olla. Kokeillaan.
