Voi, kiltti muurahaistenmyrkyttäjäsetä oli poiminut lehteni ja postini kynnysmatolta ja laittanut ne siistiin pinoon pois kulkureitiltä. "Random act of kindness!" Kyllä lämmitti!
Onpa hyvä olla kotona. Hyvä oli kyllä kylilläkin, toisten kotona, mutta täällä on omat tutut jutut ja kuviot. Ötökkäkauhuni on tosin puolivalloillaan, koko ajan olen varuillani, josko jostain hyökkää jokin kutsumaton vieras, sietämätön alivuokralainen. Kolmessa päivässä tänne on voinut löytää tiensä minkälaiset ötinkäiset tahansa. Uhh.
Junassa maltoin viimein keskittyä enkunmonisteisiin. Oikeastaan en kanna kovastikaan huolta huomisesta tentistä, enkä esseestä, jonka määräpäivä torstaina. TORSTAINA?! Voi apua. Panostus näkyy varmastikin numerossa. Enkä mitään kovin ihmeellistä odotakaan.
Oli todella hyvä jutella ES:n kanssa tänään. Hän mainitsi ohimennen sähköposteista, etten ole sellaisia viime aikoina kirjoitellut. Keväällä meinasin laittaa tänne tai tämän edeltäjään sen, mitä aioin hänelle lähettää, avoimeksi kirjeeksi. Ehkä kirjoitan ihan henkilökohtaisen tässä jonain päivänä. Miten se oli, niissä gradutarinoissa, "ikinä en ole yhtä tunnollisesti hoitanut spostikirjeenvaihtoani kuin gradua kirjoittaessani". Just näin!
Blogilleni nimen antanut kappale kertoo kesästä, mutta minä näköjään yhdistän sen aina talveen, kun silloin sen ihka ensimmäisen kerran kuulin. Antaa talven keskellä toivoa kesästä, lämmöstä - uudesta elämästä. Tai sama elämä, mutta uutta toivoa. "Jolla on terveyttä, on toivoa, ja jolla on toivoa, on kaikki."
Pappa: sit mä tulin kotiin ja olin menos kylppärin lattialle tekee dianetiikat ennen suihkeeseen menoo ja kattelin ett mitä ...saunalle on tapahtunu?
Minä: En mä vaan tiä. Ei mitään tietoo asiasta
Pappa: jumankauta joku oli pessy sen
Minä: Hävitöntä!!!
Pappa: millä te saitte sen puhtaaks
Minä: Ei tarttenu ku sylkee siihen ku tuli piänenä veettyy huikat sitä Ändiä ;)
Pappa: sänkyki oli laitettu kasaa, en muistakkaa koshka se on viimeks ollu sohvana
nii et kiitos vaan paljon, tää muistetaan
Minä: Eipä kestä :)
