Tuntuu kuin pettäisin kaikki: Nasun, joka aina jaksaa uskoa kykyihini, kaikesta huolimatta; mummin, joka soitti ja toivotti onnea tenttiin; Ryszardin, joka myös soitti laivalta toivottaakseen onnea huomiseen koitokseen.
Totuus on, ettei Fröken taaskaan ole valmistautunut ollenkaan niin hyvin kuin olisi pitänyt. Kirjat, kaikki mahdolliset, ovat koko ajan olleet hallussani, vain lukemista odottaen pönöttäneet milloin keittiön pöydällä, keittiöjakkaralla, pyykkikorin päällä, sievästi hyllyssä - milloin missäkin, eikä lukemisesta ole oikein tullut yhtään mitään.
Viron tenttiin on kiva lukea - paitsi paria todella häröä kirjaa (Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät ja Historian kauneus, varsin kryptisiä opuksia). Historiallinen tausta sen sijaan tappaa talossa ja puutarhassa. Etsin, totta kai, käsiini vanhat tenttikysymykset, ja itkua vääntäen olen koittanut päntätä tärppejä. Kunnes yhtäkkiä tajusin, ettei sellaisia ole. Uusia kysymyksiä riittää vaikka kuinka ja paljon (kiitos, Kaisa, ihanista kirjoista), joten hyväksyttyä varten pitää opetella KAIKKI. Tai edes vähän kaikesta.
Taitaa ensi yöstäkin tulla uneton.
