Nälkä ei ole, mutta ahdan kamaa napaani niin kuin kaikki ruoka olisi syötävä mahdollisimman pois kaapeista kuljeksimasta.
Suututtaa, kun ei ole omaa elämää. Takakoipireisikään ei varmasti olisi näin kipeä, jos tekisin jotain päivisin, kävisin hyppelemässä metsikössä tai ravaisin edes terasseilla. Äiti se vaan Miehen kanssa nyhjää ja menee ja suunnittelee ja odottaa, että minä totta kai hoidan hänen kissojaan (kyllä, ne ovat hänen sen jälkeen kun tavaroilleni ei yhtäkkiä enää ollut tilaa hänen luonaan ja avaimetkin otettiin pois). Suututtaa, kun Nasu lähtee maalle. Suututtaa, kun elämäni ei ole mennyt yhtään niin kuin joskus varhaisteininä suunnittelin, haaveilin, kuvittelin. Suututtaa kun en saa mitään aikaan.
Pitäisi varata aika hammaslääkäriin.
Käydä uusimassa viron romaanit.
Kirjoittaa muistiinpanot yhdestä lukemastani viro-romaanista.
Lukea ne muut.
Lukea tenttiin - heinäkuu on yllättävän lähellä.
Ameriikkalainen meilasi, aineesta tuli 2+ ja kurssista oliko se nyt 2-, GODA insikter. Hyvä, mulle riittää kyllä. Vielä Huru-proffalle kahden sivun essee niin olis vihdoin perusopinnot kasassa. Ja kesätenttiin pitäis alkaa valmistautua. Jos jaksais. PAKKO.
