Vasen jalka, takareisi juilinut ikävästi koko päivän. Lisäksi pää ja hartiat jumissa ja kipeitä. Ei oikeastaan ollut nälkä, mutta söin silti. Eikä siinä vielä kaikki.
Oli pakko ("pakko") kipaista KKK-kauppaan ostamaan suklaata. Mieli teki joko itsetehtyä kladdkakaa tai Frödingen mud cakea. Päädyin kuitenkin suklaalevyyn. Mutta. Kun halvalla sai, oli pakko ostaa sipsejä. Ja tarkoitus oli säästää ne pahan päivän varalle, "unohtaa" kaapin perimmäiseen nurkkaan himoa odottamaan. Justjoo. Pussi auki, viis sormea ja vilaus - ja puolet meni.
The only way is up. Ei, en tarkoita ylenantamista. Josko nyt olisi halua, intoa, voimaa alkaa new better life. Ehkä kinttukipukin häipyisi. Lisää liikuntaa, vähemmän godiksia. Ihan oman itseni takia, ei kenenkään tai minkään muun. Ja tässä itsestään välittämisen puuskassa voisi varata ajan hammaslääkärillekin.
