Olin kerrankin ajoissa. Kerkesin istua, käydä hermopissalla ja istua vähän lisää. Koitin silmäillä tenttilipareita, muttei siitä oikein mitään tullut.
Kävin eilen näyttämässä purukalustoani ja sain ajan leikkaukseen täksi aamuksi. Uhh! Olisi minun vuoroni astua kauhulla silmäilemäni SUUKIRURGINEN LEIKKAUSSALI -oven taakse. Toiselle puolelle. Eilisen visiitin lopuksi Leena otti kidastani kuvan. Hauskannäköinen otos!
Lekuri taisi vilkaista kuviani ekaa kertaa juuri ennen toimenpidettä; hermostukseni pompautti asteikon yläpäähän hoitajan lausahdus "tuli pieni komplikaatio, lääkäri kohta kertoo". Kyse oli hermosta, joka ei kunnolla näkynyt kuvassa, eikä hän uskaltanut mennä alaleukaani. Hän päätti sitten ottaa vain ylähampaat pois, ja antoi lähetteen tomografiaan. Tikit poistetaan ensi viikolla.
Olin esilääkitykseksi huitaissut kotona kuusisataisen buranan. Puudutus ei ollut hyttysenpistoa kummempi tuikkaus. Jännältä kyllä tuntui, kun tunto katosi ja nielu tuntui samalta kuin angiinassa. Vasen puoli meni nätisti, hammas tuli kokonaisena, eikä tarvinnut tikata. Oikea oli ongelmallisempi: setä joutui poraamaan pariin otteeseen - ja se ääni! Pelkästään siitä voisi tulla sairaaksi ja voida pahoin monta päivää. Lopulta heltisi: "Nyt pitäis kuulua sellanen naksahdus..." Ja toden totta kuului. Ei ihan mitä tohtori odotti, mutta vihdoin sekin 'lego' oli kahtena kappaleena pöydällä. Hervottomat mötikät - juuret isommat kuin itse kruunu.
Makoilin puolisen tuntia kylmä-kalle poskellani ja naureskelin saamalleni ohjeelle, jossa verenvuodon sattuessa käskettiin taitella paineside sykeröksi ja purra sitä parikymmentä minuuttia. Tohtori Sykerö! Tsihihihihi! Viikon päästä tikkienpoisto ja sitten kuvauttamaan alaleuka. Totta kai; juuri alaleuan hampaat vaivaavat enemmän, ja niistä olisin halunnut tänään päästä eroon. Noh. Ens kerralla.
Kotimatkalla poikkesin pirsman kautta. Ostin kolme dvd:tä - elämäni ensimmäiset! (Muistan vielä ensimmäisen cd-levynikin, joka ostettiin ennen kuin minulla oli edes soitinta.) Kotona sitten innokkaana koitin näitä levyjä tunkea vuorotellen kannettavaani - ja eikös prkl tämä romu ole DVD ROM kun pitäisi olla DVD VIDEO. Oh fortune, how you mock me! Tuli kauppakeikka! Jos aluksi ostaisi jonkin halvan roskan, ja sitten myöhemmin satsaisi sellaiseen 'kaikki-mahdolliset-tiedostot'-toistavaan. Sitten kun on iso talo, jonka isoon olohuoneeseen mahtuu iso telkka. Gotta have dreams!
En taida lähteä juhannukseksi minnekään. En kuitenkaan voisi syödä faijan laittamia hyviä mättöjä, ja sekös sitten korpeaisi. Nytkin on nälkä - oikea nälkänälkä. Tekee mieli lihaa, pihviä, makkaraa... Mutta tänään ei mitään kuumaa (roudasin eilen pakastusräppänän täyteen mehujäätä!) ja perjantaihin asti plitkuja. Meni juhannus ihan vellin särpimiseks. Mikä ettei. Mä kokeilen kaikkea kerran. Oli jo erilainen joulu, niin miksei erilainen juhannuskin. Viime vuonna synttärinikin oli vähän tavallisuudesta poikkeavat - olin kipeänä yksin kotona.
Lukeminen ei innosta lainkaan. En jaksa edes stressata - vielä. Kyllä se jossain vaiheessa iskee. Varsinkin, kun tajuan tämän olevan viimeinen mahdollisuus tenttiä tuo historiallinen tausta ennen sitä kauhisteltua uudistusta. Mistä motivaatiota? Mistä mahantäytettä? Tekisi NIIN mieli rouskutella se eilisestä jäänyt pussinpohjallinen sipsejä! Asiasta aivan toiseen: pitänee panna tilaukseen SATC-boksi vielä niin kauan kuin on tarjouksessa. Mennee koko palkka ja varmaan enemmänkin näihin hankintoihin - mutta mitä niillä rahoilla siellä pankkitilillä tekee? Nythän niitä pitää käyttää elämästä nauttimiseen, eikä kitkuttaa koko elämää ja kuolla ennen kuin on edes kolmasosa käytetty. Järki pitää tietysti olla mukana - sen verran realisti olen, pihi ja pelokaskin, etten todellakaan uskaltaisi aivan holtittomasti kuluttaa rahaa ihan mihin tahansa. Ehei; ahdistus iskisi, jos tililläni olisi alle sata euroa. Eihän se riitä edes kuukauden vuokraan.
Jepjep. Uskaltaisikohan harjoitella lukemista ennen Kyllä isä osaa?
