Viime yönä en saanut unta. Tavallisesti kun kellahdan futonille, luen jonkin isukin (minulle) säästämistä lehdistä, korkeintaan kaksi, ja olen valmista kauraa. Eilen ei minkäänlaista pilkkimistä, silmien lupsumista, pientä torkahtelua. Kolmelta sammutin valon. Lehti kolahti pian kolmen jälkeen. Ajatukseni pyörivät päässäni, tarkemmin ottaen suussani; Pallopään synttäreillä syöminen meni vielä hyvin, mutta täällä haukatessani leipää poskihampaani, puoli vuotta sitten paikattu, potkaisi ilkeästi.
Mielessäni kirjoitin päiväkirjaani yön tapahtumista (täkin alla on kesäyössä kuuma pyöriskellä), ajatuksistani (hampaat mätänevät suuhuni, 25-vuotislahjaksi saan pyytää tekarit) ja suunnitelmistani (käyn kirjastossa; soitan ES:lle ja sovin tapaamisesta). Mietin myös, mitä olisin hänelle sanonut, muotoilin ajatukseni valmiiksi.
Neljältä ajattelin: "jos olen vielä viideltä hereillä, lähden lenkille". Niillä main sain kuitenkin vihdoin unen päästä kiinni. Pappalla oli kello kuudelta soimassa. Kumpikaan meistä ei pompannut pystyyn. Kahdeksan jälkeen kömmin ylös. Kunnioitettavaa luonteenlujuutta. Pinkaisin parinkymmenen minuutin lenkin, joka teki hyvää mielelleni ja ruumiilleni - vain polvi esitti viiltävän vastalauseen, onneksi niin lähellä kotia, ettei tarvinnut vaihtaa kävelyksi. (Mitä naapuritkin olisivat ajatelleet?!)
En pelkää hammaslääkäriä. Pelkään minkä tahansa suuruista, yllättävää, odottamatonta kipua. Jota hammaslääkäri valitettavan usein aiheuttaa. Soitin Ytsille: "viisaudenhampaat kurkistelee ja jo kerran oiotut hampaat menevät vinoon ja hampaisiin koskee". -Pääsisiksää tulee tänää ykstoist nelkyt?
Päätin päättää vierailuni niin, että olen heti maanantaina kahdeksalta lähtökuopissa soittamassa asiaani uudestaan. Treffit Joren kanssa pitänee siirtää sopivampaan ajankohtaan. Sellaiseen, että legot ovat kunnossa ja viina, jos ei mene päähän, niin ainakin maistuu.
Töitäkin stressaan. Heinäkuun toisen ja elokuun kymmenennen päivän välisenä aikana olen töissä kolmekymmentä päivää. Kauhistuttaa jo nyt. Pitäisi löytää toiset työkengät. Mukavat. Kymmenen ja puoli tuntia päivässä jaloillaan. Mukavien työkavereiden kanssa, mukavassa työyhteisössä, mukavan ilmapiirin vallitessa.
Valoisat kesäyöt ovat tehty valvomista varten. Tai minut on tehty valvomaan valoisat kesäyöt. Jos ensi yönä (nyt, pian, kohta) ei uni tule silmään, voin käyttää ajan hyödykseni ja valmistautua tenttiin. Ja kuunnella jotakin niistä monista levyistä, jotka tänään ostin! Ent. kotikaupunkini TopTen ei petä ikinä! Sininen Kent oli todella iloinen tuttavuus, positiivinen yllätys.
