Taas. Ihan turhasta haastoin riitaa. Ja heti riita-argumenttini esitettyäni tajusin sen korniuden. Enkö muka itse saa koskaan mitään? Eikö hän ravaakin useammin täällä kuin tyttärensä luona? Paljonkohan rahaa hän on minuun polttanut?
Samantha (SATC): "Oh please, there's always a competition with your ex. It's called 'who'll die miserable'." On kuin mulla olis kilpailu tyttären kanssa - turha sinänsä, sillä tiedän, etten niissä raveissa koskaan tule voittamaan. "Tavallista" minusta ei saa koskaan. Mitä ne hassut määritelmät oli, 1,4 koiraa, 1,8 lasta, 2,4 autoa. Koko ajatus perheestä, suhteesta tuntuu varsin kaukaiselta ja tällä hetkellä äärimmäisen stressaavalta. Voisin koittaa onneani laukkakisassa ja stressata mieluummin kesätenteistä. Puolet kirjoista lukematta ja heinäkuu pian kolkuttelee ovella.
En enää ikinä ala suhteeseen kenenkään lapsellisen kanssa. Oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa.
