Kello 2:43 suljin koneen. Siihen asti olin kirjoitellut enkunainetta vaihtelevalla tehokkuudella, taustalle mahtui muun muassa Diili, NYPD ja Nelosen Ibiza-ohjelma. Niin ja ne oliivit ja bisset, vaikka aine vasta lähentelee valmista.
Näin meitä pompotetaan: olin aivan varma käytyäni kaupassa tiistaina , että bonusraja olisi ylittynyt. Ja p*skat - vielä pitää ostaa kahdeksallatoista sentillä, jotta saisin edes sen yksi prosenttia.
NYPD:n loppupuolella ollut illalliskohtaus, joka muuttui ensin riidaksi ja sitten rakasteluksi, toi mieleeni Copperfieldin. Jos tapaisin hänet, siitä tulisi juuri sellaista. Nähtyäni tuon kohtauksen olin hetken aivan varma haluavani sitä. Sitten mietin uudestaan. EI. Edes kerran elämässä pitää olla uskollinen.
Nukkumaan mennessä tuli fiilikset katsoa Levottomat. Kasetilla sitä ennen on Punainen lanka, jossa Rautavaarat puhuvat suhteestaan. Idolini! Levottomien jälkeen on American Pie. Kasetti oli juuri tämän viimeksimainitun alussa, ja jäinkin katsomaan sitä. Havahduin, kun kasetissa oli viimeinen minuutti pyörimässä, mainoksia. Olin painavinani stoppia, mutta kasetti näyttää kelautuneen alkuun. Tänä iltana katsellaankin sitten Rautavaaroja. Mikä ettei!
Uneni ennen heräämistä oli sekava: sujuvasti kolmessa paikassa yhtä aikaa, osin vielä samojen henkilöiden kanssa joka paikassa. Suurin kiire oli pätkässä, jossa oltiin Was-kadulla äidin luona: minä, äiti, famo, faija, fasteri ja hänen miehensä. Ja vaari... Välillä olimme ent. kotikauapunkini Anttilassa: piti saada valkoiset paidat minulle ja äidilleni. Olimme menossa jonkun synttäreille, ja olisi pitänyt olla jo menossa. Vaari oli kuskinamme. Fasteri ja miehensä olivat parvekkeella tupakalla, mieskin poltti, vaikkei oikeassa elämässä sitä todellakaan tee. Lähtiäisiksi siivosin vielä kissojen hiekkalaatikon. Minua hoputettiin koko ajan.
