Juhannus kaupungissa, yksin kotona. Poski oli aamulla (= noin kello 12:03) parempi, hämmästyin oikein kun se ei ollutkaan niin turvonnut enää. Mustelmaa olen koittanut ehkäistä sutimalla sitä hirudoidilla. Meinasin jo, josko lähtisin Pappan tykö, mutta hulluahan se olisi; matkoihin menisi ties kuinka paljon rahaa, ja valmistautuminen olisi pitänyt aloittaa heti herättyä. Parempi olla ihan rauhassa kotosalla vaan, litkiä Valion tomaatti-vuohenjuustokeittoa, joka on toDella hyvää! Mietin jo, kuinka suun tervehdyttyä terästän sitä katkaravuilla, tuoreilla yrteillä, ja päälle ripottelen itsetehtyjä krutonkeja. Ah!
Ostin eilen DVD-soittimen. 39 euroa. Ja heti oli pakko katsoa Crocodile Dundee! Se on yksi niitä harmittomia elokuvia, jonka voi katsoa monta kertaa. Jotkin elokuvat eivät kestä kuin yhden katselun, ja sellaisia on sekä hyviä että huonoja. Toiset ovat niin vaikuttavia, tekevät niin kylläiseksi, ettei niitä voi katsoa heti uudestaan. Toiset ovat yksinkertaisia, täynnä vanhoja vitsejä, joille ei naura edes ensimmäisellä kerralla, saati sitten toisella tai kolmannella.
Täksi illaksi, tai huomiseksi (katselin juuri tv-ohjelmia, ja sieltähän tulee vaikka mitä yksinäisen illan täytettä), on varattu Love Actually. Täytettä päiviin saisi myös tenttiinlukemisesta, kun vain jaksaisi itseään piiskata.
Oliskohan ruoka-aika. Ensin keittoa ja jälkkäriksi jäätelöä. Unelmoin siitä hetkestä, kun voin kävellä yhteen lähiöni pizzerioista ja tilata jonkin tulisen pepperoni-kebab-pizzan, upottaa hampaani siihen ja huuhtoa sen alas bissellä. Any day now! Pappa soitti ja kertoi, mitä herkkuja heillä on varattuna - sisäfilebiffit, parsa- ja kukkakaalia, leipää hallista... Und es schmeckt sooo guuut!!!
