No.
(Sivupolku: blogSpiritin postaussivulla on uusi ulkomuoto. Näyttää ihan hotmailin viestinkirjoitukselta.)
Viron tentin kysymykset olivat taattua kamaa: "Mitä opit kirjasta? Kuka petti kenet? Vertaile kahta Luikin kirjaa. Kummasta pidit enemmän, miksi?"
Ja suomen kieli. Alaleuka alkoi väpättää, tuli äitiä ikävä, meinasin purskahtaa itkuun, kun kaivoin pienen tenttilipareen isosta kuoresta ja luin kysymykset. Taas neljä täysin hatusta reväistyä kysymystä, joihin en tietenkään osannut sanoa mitään viisasta - tai edes vähemmän viisasta.
Itsetunto on taas piirun verran matalammalla, mikäli mahdollista. Opiskelu tuntuu ylivoimaiselta, elämä täysin turhalta (vai olisiko päin vastoin?). Töihin en millään haluaisi mennä. Miten ihmeessä kestän siellä KAHDEKSAN päivää (onneksi kaksi niistä puolikasta, tulo- ja lähtöpäivä), kun viimeksi jo kolme tökki todella pahasti. Taas menee naama nutturalle, suu mutruun, mikäli se edes kerkesi oieta matkalla tentistä kotiin. Juu, taisin hymyillä kirjastontädille, kun palautin viron romaanit.
Nasu-kultaseni tulee, on juuri parhaillaan matkalla maalta kotiin, ja kutsui minut luokseen yöksi! Pari-terapiaa (ei pariterapiaa), vierihoitoa, kosketusta, syliä, hassuja juttuja, söpöstelyä. Kaipaan.
Pitää syödä, imuroida, tiskata, pakata, ohjelmoida Tuikitärkeät Ohjelmat. Fiksata kämppä kuntoon, niin että on hyvä lähteä, kun tietää sitten tulevansa takaisin siistiin kotiin.
Istahdan alas, syön, tuijotan kesää ikkunasta ja sitten jatkan elämääni.
