Viimeksi kun koitti töihinmenon aika, itkin silmät päästäni Nasun saattaessa minut terminaaliin. Nyt fiilikset on vähän toiveikkaammat, joskaan en uskalla nuolaista ennen kuin. Tiedän siellä olevan kuitenkin muutaman tosi mukavan (tuliko jo nuolaistua?!) tyypin, joten ainakin osan passista luulisi menevän hyvin. Ryszardin näen vasta elokuussa. Hankin merimiespassin, jotta pääsisin maihin Pietarissa. Yksin en kuitenkaan uskalla mennä, taidan odottaa elokuuhun.
Tarkoitukseni oli mennä kolmen junalla Helssinkiin, jotta Nasu voisi poimia minut jo kotimatkallaan. Kello pirulainen pääsi yllättämään - aika ikään kuin katosi jonnekin, en yhtään tiedä, mihin. 14:34 luovutin ja soitin Nasulle: "Mä en millään kerkee! Mä tuun myöhemmin." Alanko ruostua, menettää otettani; pysty- ja äkkilähdöt ovat pitkään olleet erikoisuuteni, viimeksikin täältä lähtiessä meni aika tiukille, mutta selvisin kuitenkin.
Jäi aikaa tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Kirjoittaa tänne. Huoahtaa. Valita lukemista ja musiikkia junamatkalle.
