Juuri eilen viimeksi päätin, etten enää tässä passissa syö mitään epäterveellistä (kuten minidonitseja, fasupaloja, valkoista leipää ynnä muuta). Eilen päivän päätteeksi hoitaessani koipiani huomasin viime vuonna reiteeni ilmestyneen suonikohjun alun isontuneen, sekä laivan ilmaston, ruokavalion ja itse työn olevan varsin pahaksi kropalleni. Kaikki kuonat reisissäni ikään kuin pahenevat, isontuvat, lisääntyvät. En näytä kovinkaan viehättävältä vyötäröstä alaspäin, ja itsetuntoni on suoraan riippuvainen tästä: miten ikinä kukaan mies ihastuu muhun, kun reidet on näin kauheen näköset? Ja vielä suurempi, tärkeämpi kysymys - miten voin itse tykätä itsestäni tuon näköisenä??? Miten tällaista työtä voisi tehdä vakituisesti - pysyisikö ollenkaan kunnossa? Johtuuko nämä oireet työstä vai siitä, että työpaikka on laiva? Entä ne, jotka tekevät? Miten he hoitavat kuntoaan ja ruumistaan?
Kuinkas sitten kävikään pyhien pääätösteni kanssa. Tänään ahdoin napaani kaksi palaa juustokakkua. Ai hyvää, kuten Nasu aina sanoo. Josko huomenna (taas) uusi yritys tähän ruokavalioon, "loppupassissa en syö mitään yhhyh-epäterveellistä, vaan ainoastaan hedelmiä, salaattia, ruisleipää..." Yea right. (Onpa hämäävää kirjoittaa, kun eräs työkaveri istuu tuossa selän takana odottamassa vuoroaan.)
Vielä puolitoista tuntia vapaata. Ja vielä kolme risteilyä - sitten koittaa "ruhtinaallinen" viiden päivän vapaus. Kun viina ei maistu, taidan viettää ne päivät ensin Nasun kanssa sängyssä, sitten omassa, ja sitten onkin taas aika palata potskille. Toivottavasti komea kokki ja hyvännäköinen huoltomies olisivat taas samassa vuorossa, edes osan passia. Ei sillä että haluaisin - no, mitään, mutta pieni flirtti ja hyvännäköiset miehet piristävät aina päivää. Ja jos hyvännäköinen vielä on mukava - aijai, Frökeniä viedään taas...
