Juuri nyt tässä on kaikki hyvin. Kesä, aurinkoa, lämmintä, aikaa. Makoilin pikku pikku pihallani rusketusraitoja metsästäen, ratkoin hetken ristikoitakin, mutta suurimman osan ajasta vain olin. Mieleeni tuli asioita, joista voisi kehiä paniikin (opiskelu, lopputyö, asuminen, raha, työ, tulevaisuus) mutta ne menivät yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Eivät tarttuneet, vai oliko se minä, joka en tarttunut niihin. "Niitä ehtii ajatella Sitten Joskus", ja kiinnitin huomioni mukavampiin asioihin: pilven takaa esiin tulevaan aurinkoon, pihalaattojen välistä kasvaviin horsmiin, vieressäni ja päälläni kipittäviin muurahaisiin... Tajusin, että nyt on Kesä, Loma: voin vain OLLA, ei ole kiire mihinkään, voin tehdä juuri niitä asioita, joista muulloin tulee huono omatunto, koska ne vievät aikaa Tärkeiltä Asioilta. Nyt juuri ne ovat niitä tärkeitä asioita: onhan tärkeää rentoutua ja tyhjentää henkinen nukkasihti, jotta jaksaa painaa taas sitten kun sen aika on.
Joskus elämä on ihanaa: onnellisenhaikea tunne täyttää joka sopukan ja saattaa jopa vierähdyttää muutaman kyynelen (ei kuitenkaan enempää).
Kaikki on juuri nyt tässä.
