Totisimmaksi naaman vetänee ehdottoman pakollinen täytyminen, kun kuollut viiva on puolentoista tunnin päässä ja viiden sivun esseestä on kasassa kaksi: johdanto ja lähdeluettelo (joista jälkimmäistä ei välttämättä lasketa; juuri tällä kertaa ei tietenkään). Juuri silloin mieluiten seikkailisi bittiviidakossa tai koittaisi kukistaa koneen ennalta-asetetut pasianssit, mutta itsekin jopa tajuaa, ettei sellaiseen todellakaan ole varaa. Pakko on hammasta purren verta sylkien tuottaa puuttuvat neljä sivua. Viimeistään sivulle kolme päästyään tulee ehdottomasti tarkistaa, että rivinväliksi on asetettu 1,5. Luo mukavasti kuvan pidemmästä tekstistä ja lisää luettavuutta huomattavasti. Palvelus itselle ja tentaattorille!
Jos taas palautuspäivään on vielä aikaa, aika koneen ääressä kuluu mitä ihmeellisimmillä (lue: mielenkiintoisimmilla) sivuilla. Erään gradusta selvinneen sanoin kuvan tehokkuudesta luo tehtäväpalkissa avoinna oleva Word-ikkuna, vaikka neljään tuntiin ei ole sanaakaan kirjoittanut. Eräänkin kerran, kun sekä kone että yhteys vielä olivat uudet, mikä tietenkin lisäsi risteilyjäni, piti kirjoittamani kielihistorian kotitenttiä. Harrastin kyllä eräänlaista historiaa ja kielikin liittyi asiaan - löysin silloisen lempisarjani Sex&the Cityn kotisivut, ja sieltä edelleen Episode Guiden. Sen sijaan että olisin tunnollisena opiskelijana perehtynyt ruotsin kielen historiaan luin englanniksi kaikki siihenastiset jaksoselostukset, katsoin vielä "aikani kuluksi" videonpätkätkin, joilla faneja vielä silloin hemmoteltiin.
Perehdyin ko. sivuihin tuolloin niin perusteellisesti, ettei niillä sen koommin enää niin paljon aikaa tarvinnut viettää. Ja jos ehdottomasti jotain tietoa tarvitsin, esimerkiksi jaksossa soitetusta musiikista, se löytyi helposti opeteltuani kerran niin perusteellisesti sivuilla suunnistamaan.
"Turhaa tietoa ei ole olemassakaan."
Tahdon uskoa!
