En eilen saanut unta, vaikka väsymys painoi. Kello riipi kahta, kun vielä urhoollisesti puristelin silmiäni kiinni toivoen Nukku-Matin löytävän perille.
Ei näy Mattia. Olen ottanut tavakseni tällaisissa tilanteissa ajatella jotakin hyödyllistä välttääkseni ajatusteni lipumisen vähemmän mairitteleville poluille ja sitä kautta paniikkiin. Itketti jo valmiiksi, kun ajattelin ihanaa Kasiaa - siinä on Ihana Ihminen. [Hänestäkin sikisi ajatuksia, joista lisää toisessa lokerossa.]
Toimeen vain. Gradu. Praktikumessee. Englannin Academic Paper. Mitä tutkisin, mikä olisi kiinnostavaa, mikä olisi järkevää, miten pääsisin suhteellisen helpolla, ettei kaikki tähänastinen työ menisi aivan hukkaan...?
Tulos: Englannin paperin käännän jostakin toisesta tuotoksestani. Praktikumesseeseen saan valmista kauraa graduskissistäni, sen kun suomennan sen ja avot akka (venäläinen naistenlehti), Se on siinä. Ainakin hyvällä alulla. Ja sitten se Rakas Lapseni. Keskiviikkona keskustelin potentiaalisen isäpuoliehdokkaan kanssa:
"Helpoimmalla pääsee, kun valmiista aineistosta laskee [jotakin], paljon taulukoita ja sillai."
-Mutkun mä en haluu laskee, mä en osaa luokitella, mä haluun tehä jotain kiinnostavampaa...
"Todella kiinnostavia juttuja voi tehdä vasta sitten kun on yliopistossa töissä... Näin menee..."
-No höööh
"Nyt pitää ajatella funktionaalisesti: jotakin, mistä helposti saa gradun kasaan - älä ajattele kiinnostavuutta, hyvin harvoin gradut on kiinnostavia. Älä ajattele, jaksaako tentaattori lukea; sen on pakko lukea. Äläkä sitä, mistä on jo tehty. Mä suosittelen vertauksia tai metaforia."
-Pannaan mietintämyssyyn.
Del Monte -mies sanoo KYLLÄ.
Myssy päähän ja ajatus virtaamaan. Pikku hiljaa huomaan antavani periksi, antautuvani, laskevani suojukseni, ottavani vastaan. "[jokin kielen ilmiö] Astrid Lindgrenin Katto-Kassisessa ja Hufvudstadsbladetissa" - esimerkiksi vertaukset, määritteet, määritteiden sijoittuminen. Nyt ei olla nirsoja. Päätettävä vielä kielen ilmiö ja varsinainen tutkimusmateriaali.
Niin, Matti. Uni ei tullut pohtimalla. Lukuisista vahingoista ("jotain mä ajattelin, mutten enää muista, mitä") viisastuneena hiippailin keittiöön ja kirjasin heti ajatukseni muiden seminaarimuistiinpanojen jatkoksi. Ei vieläkään väsytä. Ajattelin jo kaivaa sen Katto-Kassisen, mutta jatkoin funktionaalisuusperiaatetta: jo puoli vuotta hallussani olleet, monesti uusimani viron kirjallisuuden lainakirjat. Nyt tai ei koskaan. Lukiessani Metsäveljistä silmät alkoivat lupsua. Nukuin tänään pitkään: ehkä tarvitsin lepoa. Ja takaraivon tyhjennystä.
