En nyt ala vielä mitään hirveesti hehkuttaa, mutta voipi olla, että tänä vuonna (siis lukuvuonna, ei kalenterivuonna!) mä vihdoinkin valmistun.
Otin härkää sarvista ja varasin ajan yliopiston opintopsykologille. Onhan jossain oltava vikaa, kun menossa on jo neljästoista (!) opiskeluvuosi. Tosin viimisen viiden-kuuden vuoden aikana en paljoo mitään tehnyt, opiskellu espanjaa ja yhen kurssin kielifilosofiaa (big mistake).
Pelottaa ihan sikana. Mitä jos mun gradu ei kelpaa, mitä jos en kuitenkaan saa gradua kirjotettua, mitä jos taas epäonnistun? Tai mitäs jos onnistunkin - sit en oo enää opiskelija vaan ihan oikee aikuinen, ja jostain pitäis töitä saada. Yea right, mun koulutuksella. Pitäiskö sit harkita jotain jatkokoulutusta? Pyrkii uudelleen yliopistoon esim. vähän täydentelemään jo alotettuja informaatiotieteen opintoja, jotta musta tulis kirjastontäti, niinku Mummi-vainaasta? Mitä mä oikeen haluun tässä elämässä tehdä? Mikä on mun juttu? Onko mahdollista tehä sellasta työtä mistä tykkää? Ja mistä mä sit oikeesti tykkään?
Joo, ei nyt aleta mitään maalailla seinille, tehään niinku psyka sano ja otetaan yks askel kerrallaan. Ehkä mulla torstain jälkeen on joku aiheenpoikanen, jota mennä ens viikolla seminaariin esittelemään. Auts, aika kauheelta tuntu toikin, joten mietitään vaan sitä torstaita. Silloin on treffit yhen meiänkin laitoksella vaikuttaneen opettajan kanssa, ja tarkotuksena pallotella mun ideoita, josko niistä jokin olis sopiva tutkimusaihe. Mietitään sitä seminaaria sit ens viikolla.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar