En mä jaksa avautua. Ainakaan mistään mitä eilen ajattelin. Ehkä ihan hyvä. Ei mee oma (eikä kenenkään muunkaan) sunnuntai-ilta pilalle. Eikä pää (enää tän enempää) sekasin
Ohhoh, tänään vilahti kolme siideriä ja jotain piti niiden seuraks kaapista kaivaa - pussillinen Smasheja. Vähän tuli bulimikkofiilis, "oliko pakko ahtaa noin paljon paskaa napaan, nyt meet heti tyhjentään". Mutta kun en koskaan sitä taitoa oppinut (onneks!) eikä muutenkaan sellaset ajatukset & toiminnot innosta niin ehkä mä sit vaan huomenna aamulenkillä juoksen kilpaa koiran kanssa.
Ah juu, mä olen ihan rakastunut. Tai ihastunut. Satuin, eilenkö se oli, sopivasti surffailemaan ja SVT2:lla oli just alkanut Snyltgäster i folkhemmet. Muistan että olisin sen joskus aiemmin Teemalta bongannut, mutten jäänyt katteleen. Nyt jäin. Ihania vanhoja maisemia niin Tukholmasta kuin koti-Suomestakin - jopa omasta entisestä kotikaupungista! Piti oikein panna juttu seuraavana yönä nauhotukseen, jotta voisin kelata ja paussata ja tarkistaa asian. Ja kyllä, siinä se nökötti, tori ja sen laidalla poliisitalo, joka nykyään on saneerattu asunnoiks sekä ikivanhat kaupat toisessa talossa, joiden tilalle tuli baari ja kotipizza.
Mutta siis se ihastuminen. Ja miks sitä ohjelmaa sit oikestaan jäinkään kattomaan. Tutunnäkönen nainen tuli ruutuun. Kuvia olin nähny, mutten koskaan kuullu sen puhuvan. Enkä muutenkaan tienny siitä paljon mitään. Oikestaan yhtään mitään. Pakko nyt kuulla miltä se kuulostaa. Kuulla mitä se sanoo. Ja kun se sit avas suunsa - ah. Mahottoman viisaita sanoja. "Kaikki rakkaus on hyvää rakkautta. Aamen!" Aamen. Ei voi muuta sanoo. Ja kauniskin se on (ja mikä mahottoman sulonen s-vika - suorastaan hurmaava!). Just sellanen, johon mä vielä kymmenen vuotta sitten olisin ihan täysillä ihastunut. Mutta nyt tyydyn vaan salaa ihailemaan. Kaukaa. Lahden toiselta puolelta. Mutta olis kyllä ollu hienoa, jos oltais saatu se tänne piispaks. No, onneks tuli Askola.
Dagens soundtrack:
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar