Tää menee taas ihan päin sitä itteään. Ei tästä taida tulla yhtään mitään.
Miten mä aina kuvittelenkin että asiat muuttuis? Ei ne mitään muutu. Samaa paskaa kaikki aina on, ihan niinku ennenkin.
Ei musta oo akateemiseen maailmaan. Mitä ihmettä mä oikein ajattelin kun sinne aikoinani niin kovasti hinguin? Ja miks ihmeessä en vaihtanu alaa, hakenu vaikka ammattikorkeeseen kun tältä alko tuntua joskus kymmenen vuotta sitten?
Mä haluun mennä talviunille, käpertyä untuvatäkin alle ja ryömiä esiin vasta joskus huhti-toukokuussa. Jooko? Pliis? Pretty please with sugar on top. Mua niin kovasti väsyttää.
2 kommentarer:
mull on ihan sama olo, jos auttaa.. olen yrittänyt niin paljon muuttua, mut joudun aina jotenkin takaisin samaan paskapyörteisiin.
Mut ainahan voi vaihtaa alaa.. ei pitäis koskaan pysyä jossain jos oikeesti tietää että on väärä asema.
anteeksi, hoono soomi.
Kyllä auttaa, helpottaa kuulla että on muitakin jotka tallaa samassa skeidassa :D
Nyt mulla on niin vihanen vimma, että väännän sen gradun vaikka väkisin ja sit ehkä jotain ihan muuta. Jotain käytännöllisempää, jotain mistä saa oikeen ammatin!
Hoono soomi nou hätä, kiva kun kommentoit :)
Skicka en kommentar