Menin kuin meninkin koiran kanssa ulos, vaikka satoi. Ulkona ollessa psyykkasin itteeni menemään seminaariin. Ei muuta ku koira kotiin, tassut puhtaaks, saappaat takasin jalkaan ja eiku menoks. Kerkesin kävästä kirjastossakin, löysin toisen kirjoista ja pikapikaa vähän silmäilin. Seminaarissa olikin tuttuja, yks tyttö joka alotti opiskelut samaan aikaan. Ensin oli hirvittävä paniikki, please God let it be over soon, mut asiat menikin sit aika hyvin. Sain asioita selvitettyä, eikä se pelottava proffa, seminaarinvetäjä, ollu tänään ollenkaan niin pelottava kuin yleensä. Uskalsin jopa esitellä niille mun ajatuksia mahdollisista gradun aiheista, ne samat joita viime torstaina pallottelin. Pääsin loistamaankin, namedroppasin yhen tutkimuksen, jota seminaarinvetäjäkin aikoi suositella päivän päähenkilölle (se jonka tutkimussuunnitelma tänään käsiteltiin), mutta mä kerkesin ensin. Jei!
Tää on niin tätä, en uskalla hehkuttaa kybällä etten sit taas putoo kovaa ja korkeelta.
Mut ehkä tästä vihdoinkin tulee jotain. Med milt våld och en burk vaselin niinku isot pojat laivalla aina sano.
Päivän päätteeks se sit tuli. Ikkunaäijät kävi tiputtamassa lapun "Asentajamme tulevat nyt Teille!" Jee, vihdoinkin! Jo teitä on odotettukin. "Ajankohta 27.9." Ai tääkö on ilmoitus hyvissä ajoin pari päivää ennen? I don't think so. "Asioita ja toivomuksia sujuvaan remonttiin: Normaali työaika on 7.00-16.00." Just joo, se on perkele pantava kello kuudelta soimaan että kerkeen ruuvata alas makkarin pimentävän rullaverhon. "Asennustilaa ikkunoiden ja ovien eteen 1,5-2m. Asennustilaan kuuluu myös alhaalla olevien lamppujen sekä verhojen ym. poisto." Whatever. Muut makkarin sekä keittiön verhot aion vetää niin sivuun kuin vaan menee ja toivoa, että kelpaa. Toivottavasti tulevat sit kans seiskalta, mä oon nyt ihan asennoitunu niin. Muuten menee päivä ihan sekasin.
Äiti soitti ja viesteili. Famo on sairaalassa. Eivät sit vissiin löytäneet mitään elimellistä vikaa, alottivat lääkityksen (jolla hoidetaan mm. skitsofreniaa) ja siirtänevät sen huomenna vanhuspsykan osastolle. Ei ollu suostunu syömään. Ei kait tässä oo kuin yks suunta. Eikä se oo ylöspäin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar