Pään sisällä käy villi väittely. Pitäiskö ottaa lasi viiniä sunnuntain kunniaks, vai jättää suosiolla väliin, kun on niin hyvä putki päällä. Jälkimmäistä puolustais kauhukuva, jolla vois hyvin pelotella lapsia & vanhuksia. Pakko ehkä vähän alkaa rajottaa tissuttelua, jotta mun pitkän tähtäimen Hehkee nelikybänen -suunnitelma toteutuis. Pitänee myös alkaa lenkkeillä, ettei takamus levii ihan megamittoihin. Karkin ja sipsien syömistähän ei voi lopettaa, tai edes vähentää.
Remontti on
lähestulkoon valmis, jei! Enää ei tartte varoa lattialla lojuvia työkaluja, harrastaa parkouria huonekalujen yli/ali/jotain-kautta-ohi, eikä cd-hyllykään oo enää blokattu. Puuttuu ainoastaan sellaset ylimenolistat, mitkä niiden oikee nimi
onkaan, sekä kaulukset patteriputkiin. Löydettiin kirjahyllyn päältä muutama
taulu, joille koitetaan ettiä paikka joltain seinältä uutta kotia kaunistamaan. Turhaan ne siellä makaa ja pölyä kerää.
Tuleeks
kaikilla ihmisillä tällasia kausia? Vai onkstää jotain hyvin hyvin myöhästynyttä aikuistumista? Mulla on nyt mun valkoinen kausi. Kaiken
pitää olla valkosta, tai ainakin vaaleeta. Vaaleeta & valosaa. Tän kaiken liikkeelle paneva voima oli naapuri, kiitos
hänelle siitä. Kun ikkunaäijät oli tulossa, kävin sen ovella kyselemässä miten
sillä oli asiat edenny. Sillä oli ihanan valosa kämppä, vaalee eteinen ja
vaalee olohuone, se vähä mitä nyt ovensuusta näky, mut valoisuus oli valloittava. Tosin sillä oli tummat lattiat,
ne me skipattiin. Heti miehen kotiuduttua ensimmäinen toimenpide oli
vauhdilla K-Rautaan ja eteisen seinät pyjamansinisestä kermanvaaleeks. Tai mikä
toi nyt sit on nimeltään muuta ku F458. Ja uusien ikkunoiden ollessa paikoillaan pantiin koko kämppään uudet tapetit ja lattiat. Hyvästi, punaset seinät ja kuluneet muovimatot. Tervetuloa, vaaleet seinät ja laminaattilattiat. Meiän asunnosta tuli
ihan aikuisten koti.
Nyt kun vielä tulis gradunkirjotusinnostus-kausi. Aika alkaa käydä vähiin. Kaikkein paras olis jos se paska kirjottais ite ittensä. Aaaargh! Joskus kauan sitten leikittelin ajatuksella "who do you have to screw to get your master's", mut enää musta ei sellaseen olis. Eikä enää oo professoria, jolle mennä ehdotteleen hävyttömiä. Tai on, joo, mut se nainen ei ihan oo mun tyyliä. Eli pakko jotenki sutasta kasaan kuuskyt - kahekskyt sivuu laitoksen hyväksymää akateemista jaaritusta. Miten ihmeessä mä senkin teen? Perse edellä puuhun olis tuhat kertaa helpompaa. Miks siitä ei voi saada mitään todistusta?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar