Mikä perkele siinä on että jokaikinen päivä näkee vähintään yhen idiootin (= yleensä noin kymmenen), joka porskuttaa läpi elämänsä ajatellen "ei nää sivistyneen yhteiskunnan yhteiset pelisäännöt mua koske"? Ja niitä on ihan kaikissa sosiaali- ja yhteiskuntaluokissa. Ei ihme, että maailma, ja tää kaupunki, on sennäkönen kuin mitä on. Eikä parannusta oo näkyvissä. Ei ihme, ettei tee mieli hankkia lapsia. Ei ihme, että taas tekee mieli huutaa. Ernst-Hugo saa tällä kertaa levätä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar