Mä olen terve! Tai siis, ei mulla ainakaan rintasyöpää ole.
Mammografia vähän jännitti, mutta oli ihan kivuton kokemus. Röntgenhoitaja oli tosi ystävällinen, mikä myös lisäs tilanteen siedettävyyttä. Mua ei sattunu rintojen litistäminen lasilevyjen väliin, ja kone hellitti välittömästi kuvan otettuaan. Trust me, papa-koe on paljon pahempi. Ultraäänen teki lääkäri, joka sekin oli tosi mukava. Aloin jo pikkasen huolestua, kun se niin tarkkaan tutki monitoria, mut sit onneks mitä se sano: "En mä täällä kyllä minkäänlaista tuumoria näe, enkä mitään muutakaan, mistä lähtisin neulanäytettä ottamaan." Tack käre Gud, pääs multa siinä vaiheessa. Oon myös todella kiitollinen lääkärille, joka heti pani kiireellisen lähetteen vetämään, eikä niinku ehkä ytsillä, voisin kuvitella, ois homma menny: "katotaan nyt pari kuukautta, jos se on vaan jotain hormonaalista, kun sä nyt oot ton ikäinenkin". Jo du, tack för ingenting. Hyvä, että meni näin. Hyvä, että menin arvauskeskukseen. Hyvä, että kaikki olikin kunnossa. Pienet kädet yhteen liitän, Taivaan Isää aina kiitän.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar