Onpas taas vaikeeta olla minä.
Mun tän kesän havainto on, että märehdin ihan järjettömästi. Ihan kaikkee. Mietin, vaikka asiat ratkeis mun toivomalla tavalla, oisko mun sittenkin pitäny tehä jotain toisin, sanoa jotain eri tavoin, käyttäytyä jotenkin muutoin.
Sanomattakin lienee selvää, että silloin kun tilanteet ei ookaan niin tyydyttäviä ja mun osaks tulee tappio, periks antaminen, niin märehtiminen on kahta kauheempaa. Se ei lopu ikinä. Kuvat ja sanat jää mun mieleen pyörimään ikuiselle loopille, ja vaikka mä kuinka yritän, en saa kirjotettua niille uutta, onnellisempaa loppua.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar