Koskakohan mun itsetunto ja rohkeus kasvaa niin, että uskallan sanoa ihmisille, miten haluun mun koiraa kohdeltavan? "Älä koske, älä anna niiden tervehtiä, häädä se pois!" Mut on niin kovin vaikeeta saada se pikku suukki auki ja asiani sanottua. Mitä ihmisetkin musta ajattelis? Ja tekiskö ne edes niin kuin mä pyytäisin? No sitähän ei tiedä JOS EN EDES USKALLA PYYTÄÄ.
Hungajävel meinas taas tänään että koulutus on prsiistä ja toisen koiran, onneks tutun, luona on paljon kivempaa. Asiaa ei auttanut sen toisen koiran omistaja, joka palkitsi mun karkulaisen rapsutuksilla. "Jei, tätä lisää, kannattaa olla välittämättä mamman käskyistä ja rynniä sinne minne mieli tekee... Rapsutas vielä vähän tosta vasemmasta kyljestä... Ahhh..." Ja multa nousee savu korvista.
Jos vieras, tai vaikka tuttukin koira tulee täyttä laukka teitä kohti, muriskaa se pois. Sellasella äänellä ja asenteella, että "jos jompikumpi meistä kuolee, se en oo minä". Ja kääntäkää selkä, jos koira alkaa hyppiä päin. Sopii myös ei-dominoiville yksilöille, oppivatpa olemaan juoksentelematta vieraisiin. Tukea tälle saa vaikkapa häneltä.
