vieläkin ihan sikana. Ei oo tainnut aikaeroväsymys vielä hellittää. Ennen pidin jet lagia jos en ihan kokonaan niin ainakin enimmäkseen huuhaana, samaa bullshittiä kuin kaikki kiireisten, lipevien liikemiesten jutut. Nyt oon joutunut vähän muuttamaan käsitystäni. Rytmin korjaamista ei auta masennus, joka houkuttelee kellimään sängyssä koko päivän valvottuani ensin lähes koko yön, kun ei nukuta. Ja miten voisikaan, kun uinahdan vasta neljän-puoli viiden maissa aamuyöllä. Pitäis kait valvoa vaan eikä nukkua ollenkaan, koska sitten kun herään ja alan puuhailla asioita pääsen kunnolla vauhtiin, jota nukkumisen yrittäminen tuntuu vain hidastavan.
Rakas kotikaupunkimme ei näytä parhaita puoliaan - ihmiset ovat veemäisiä ja välinpitämättömiä, kävelevät päin eivätkä pyydä anteeksi. Tahtoo takas Manhattanille! Lisäksi himoan Hersheyn herkkuja - tehtiin miehen kanssa periaatepäätös, ettei ostettaisi karkkituliaisia itsellemme. Molemmilla on maha kasvanut ja housut alkaneet kiristää, joten no candy for us. Eikä sitten ostettu. Ja nyt harmittaa. Ennen matkaa bongasin lähi-Chitymarketissamme Ameriikan herkkuja, mutta nyt en ole niitä siellä enää nähnyt. Reese's Peanut Butter Cups ja Crispy Crunchy Bar olivat ihania uusia tuttavuuksia. Amerikkalaisilla tosiaan on 1000 ja 1 käyttötapaa maapähkinöille.
Olisi vähän pakko raahautua kauppaan ostamaan sellaisia välttämättömyyksiä kuin maito ja vessapaperi. Samalla voisi kuikuilla, josko Hershey-herkut olisivat tehneet comebackin CM:n hyllyille. Toivossa on hyvä elää.
