Osa I
Mies tuli töistä tiistai-iltana (keskiviikkoaamun sijaan), yllätti mut täysin! Hetimiten, yllätyksestä toivuttua, alkoi pohtiminen, mitä mukaan, ja pakkaaminen. Lento lähti perjantaiaamuna varhain, pimeässä raahustimme laukkuinemme kohti toria ja bussia. Meitä vastaan tuli muutama vasta kotiin kiemurteleva juhlija - vastahan kapakat olivat sulkeutuneet tunti sitten.
Ensimmäinen etappi oli läntiseen luvattuun, miehen entiseen kotimaahan, josta parin-kolmen tunnin kuluttua jatkolento Newarkiin!!! Lähtöselvitys internetissä ei oikein onnistunut, ja Arlandassa ensimmäinen pysähdys (jopa ennen vessaa) oli SASin infotiski. Juuei, ei meillä olisi vierekkäisiä paikkoja ei nyt eikä takaisin tullessa. Mutta ystävällinen täti tiskin takana lupasi kuitenkin välittää portille toivomuksen, että saisimme istua vierekkäin. Myös paluumatkalla. Ja niinhän me saatiin! Eikä siinä vielä kaikki - lentoemännät olivat kuulleet jostain, että olemme (vähän myöhästyneellä) häämatkalla, ja kruunasivat matkamme ennen kaikkea onnitellen, mutta lisäksi tuoden eteemme hopea(teräs?)tarjottimella samppanjaa, makeisia ja punaisen ruusun! Häftigt & härligt!
[Tähän piti tulla kuva siitä ihanuudesta, mutta voi itku - mä en osaa käyttää noita prkleen kuvankäsittelyohjelmia.]
Amerikassa kaikki on isompaa. Newarkissa kulkee yksiraiteinen terminaalien välillä. Terminaali oli varsinainen hehtaarihalli, joka tunnuttiin kiertävän moneen kertaan ennen kuin päästiin tuloaulaan. Vielä hehtaarimmassa hallissa jono kiemurteli tolppien ja nauhojen labyrintissä, tulli- tai muita maahantulo-homelandsecurity-virkailijoita istui pienen pienissä kopeissa ja palvelivat yhtä ihmistä tai perhettä kerrallaan. Etukäteen oli pitänyt täyttää vihreä, pitkulainen lappu, jossa kerroin, kuka olen, minkä maalainen ja missä aion Amerikassa asua. Turistiviisumi oikeutti kuukauden mittaisen vapaa-ajan oleskelun, en saisi tehdä työtä enkä viipyä pidempään.
Meidän visiittimme kestäisi 15 yötä, 16 päivää. Siinä ajassa ehtisimme tehdä nähdä kokea KAIKEN! Tai ainakin hyvin paljon. Eikö...?
