Long time no see. Elossa ollaan, koko konkkaronkka.
Miehen sädehoidot on täydessä vauhdissa. Nyt ollaan noin puolvälissä, tällä viikolla eka kontrolli, jossa toivottavasti saadaan tietää, että kasvain on pienentyny. Sivuvaikutukset on *kopkop* pysyny aika minimissä. Mutta ei siinä vielä kaikki. Äidiltä löyty uus syöpä. Vaikuttaa tosin siltä, että se oli olemassa jo ennen tota edellistä. Crap. Isä on hautautunu jonneki kaamosmasennukseen. Kai se sit joskus ilmottelee itestään kun jaksaa.
Oon onnistunu juoksemaan puol vuotta putkeen. Sillä mun pää pysyy kasassa. Vaikka välillä en millään jaksais lähtee, tulee jokaisella lenkillä (ja etenkin sen jälkeen) tosi hyvä olo. Eikä vähiten siks, että voitin laiskuuteni ja lähdinkin ulos. Halvmara here I come.
Tänään saadaan seuraa, miehen yks työkaveri tulee kattomaan koiraa (ja vähän meitäkin). Jei!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar