Arvelin, että voisin taas aloittaa. Niinku Nero Ruusun Ajassa.
No mitä nyt sit kuuluu?
No ei mitään.
En edelleenkään oo valmistunu.
Ei lapsia.
Ei töitä.
SINK istället för DINK. (Haha, toi oli hauskaa kahesta syystä: Mies on meistä kahesta edelleen se, jolla säännöllinen tulo, ja koska sen tulot tulee Ruotsista, se myös maksaa verot sinne (paitsi pienet mätkyt välillä tänne koti-Suomeen), mutta koska se on fast bosatt utomlands, veron nimi on Särskild inkomstskatt för utomlands bosatta eli SINK.)
Elämä on edelleen ihan yhtä kauheeta kuin ennenkin. Mikään ei oo muuttunu. Välillä melkein toivon, että mulla olis aivokasvain tai jotain muuta mukavaa, jotta voitais hyvällä omallatunnolla myydä koko roska (=asunto & kaik kalliit prydnadsföremål) ja muuttaa Amerikan aurinkoon kuolemaan. Ei tää elämä nyt niin hauskaa oo, että jaksaisin heilua ysikymppiseks asti ja sit maata kaik päivät yksinäni vaipoissa niinku Famo.
Näin meillä. Jatkoa seuraa. Ehkä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar