Koska saa huolestua?
Koko viime viikon mietin, että pitäis soittaa isukille ja kysellä mitä kuuluu, sekä sille että Famolle. Hokasin että sehän on lomalla, joten voi soittaa vaikka keskellä päivää. Mut sit jotenkin kello aina veny jonnekin kymmenen uutisiin, enkä enää viittiny häiritä, jos se vaikka on nukkumassa. Tällä viikolla sit oon koittanu soittaa. Ei vastaa. Eikä soita takasin. Pitääköhän se lomaa kännykästäänkin? Mainitsin asiasta miehelle. "Kyl se soittaa sit kun kerkee. Ei sillä mitään hätää oo." No ei kai sit. Kysyin äidiltä, onko se kuullu siitä mitään. "No joo siltä tuli tekstari kello säädyttömään aikaan siitä Ranskan ympäriajovoittajasta." Ehh... joo niin mullekin - kolme kuukautta sitten. Puhuin tänään asiasta P:lle. "No jos se on vaikka pyöräilemässä?" Ei kun se on paastolla. Ei se toivottavasti silloin mitään hirveitä lenkkejä pyöräile. Ja aina se on soittanu takasin kun on nähny että mä oon sille kilauttanu.
Mulla jo mielessä pyörii tuhat ja yks kauhuskenaariota, kaikki mikä vaan voi mennä vikaan. Maybe he has finally snapped?
Ehkä mä huomenna soitan sen kotipuhelimeen. Toivottavasti se on vaan unohtanu kännykkänsä jonnekin. Äänettömälle. Please God.
Tää ilta on menny yhekskytlukua ja pikkasen vuosituhannen vaihdettakin fiilistellessä. Muun muassa näiden tahtiin.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar