Tää on hetki totuuden

(nyt on paha olla, omantunnon edessä seison tuomiolla, niinku punasesta kirjasta riparilla laulettiin.)

Tänään sekä äidin että miehen yksvuotistarkastus. Ja vieläpä samaan aikaan, 10:30. Voiko olla niin hyvä tuuri, että kummatkin sais hyviä uutisia? 

Mua pelottaa molemmat. Äidin syöpä on vähän kimurantimpi, väärään kudokseen iskenyt kasvain. Uusimisprosentti ekan vuoden aikana 80. Miehen syöpä oli ärhäkkää lajia, mutta saivat leikkauksessa melkein kaiken pois, jäi vaan kolmen millimetrin kaistale. Jos se kovasti villiintyy niin seuraava hoitomuoto on sädehoito.

Mitä tällasessa tilanteessa voi sanoa tai tehdä? Toivoa parasta ja odottaa pahinta?