Ai että olis ihanaa elää niinku Karen, koko ajan ihan pöllyssä, kokonaan omassa maailmassaan mut kuitenkin täysin skarppina kaikkeen tärkeeseen.
Joulu lähenee uhkaavasti. Olohuoneessa roikkuu jouluverhot, muuten on tunnelma & koristelu vähän hakusessa. Mua liikuttaa paljon enemmän lumi. Viime yönä piti kömpiä peiton alta hakemaan talvisaappaat partsilta kun olin ne taas kertaalleen kyllästänyt. Jostain syystä tullu rämmittyä umpihangessa, vaikka puiston auraus on tänä vuonna hoidettu edellisiä hieman paremmin. Anywho, takas parvekkeelle saappaita hakemaan. Mitä mä näinkään. Oi mikä valo! Miten voi kello yks yöllä olla valosampaa kuin koko päivänä yhteensä?! Ihan mahtava hetki, koko valkonen kaupunki ihan hiljaa. Oisin voinu nauttia siitä vaikka kuinka kauan.
Jotain hyötyä siitäkin, ettei kauheesti oo sukulaisten kanssa tekemisissä, ei tartte pähkäillä päätään puhki mitä ihmettä ostais muun muassa kakstoistavuotiaalle serkulle lahjaks. Säästyy monta euroa sekä hikistä hetkeä ylikansotetuissa tavarataloissa. Nekin rahat voi sit käyttää johonkin muuhun. Ja ajan sohvalla löhöämiseen miehen ja glögimukin kanssa.
Ai niin, apropå joulumieli, oonhan mä uskollisesti seurannu joulukalenteria, meiän ainoo sellanen tänä vuonna. Jostain syystä jäi suklaa-sellaset ostamatta, eikä sitä kaljakoppaakaan tänäkään vuonna tullu hankittua.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Cherry cherry boom boom.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar