Paitsi että tähän vuodenaikaan ei paljo valoo näy. Missä on Ville? Hahaha. Muistaakseni oli joku vitsi mitä itekin aikoinaan kovasti viljelin, tyyliin "oon niin kova HIM-fani et mul on jääkaapissa vaan valo". Tai jotain sinnepäin. Ehkä on ihan hyvä että se on häipyny unholaan.
Välillä mua pelottaa ihan helvetisti että kaikki suvun Alzheimerit on hypänny edellisen sukupolven & periytyny mulle. Unohtelen jo nyt asioita ja niiden nimiä. Vuodenajan mä kyllä tiedän, vuoden ja kuukauden samoin, päivän kanssa on välillä niin ja näin, keskiviikkona tuntu ihan perjantailta mut kyl mä palauduin kartalle. Pressankin muistan ja tiedän, juu. Mut sen nyt muistaa muutenkin kun silläkin on nuorempi vaimo. Ja koira. Ja muistan myös sen, että se on kokoomuslainen. Uhh. I spit on zem!
Eniten pelkään että kaikki mun muistot häviää. Osa on tarkasti päiväkirjoihin tallennettu, mutta ne asiat, joita ei voi kirjottaa. Äidin vaatekaapin tuoksu. Vanha eläinkaupan ikkuna, joka oli niin korkeella (tai sit mä olin niin pieni), että isin tai äidin piti nostaa mua kattomaan marsuja ja pupuja. Sellaiset kesäyöt, joina en halunnu mennä nukkumaan vaan pyöräilin järven rannalle fiilistelemään & auringonnousua kattomaan. Metsä meiän talon takana, jonka suojissa pienenä leikittiin ja vähän isompana poltettiin tupakkaa. Myöhäiset illat äidin jo mentyä nukkumaan, kun luin teksti-tv:n nuorten palstaa ja ihmettelin niiden ongelmia ulkonäköpaineista, poikaystävistä (tai sen puutteesta), sukulaisten ja yhteiskunnan vaatimuksista ja mitä kaikkea niitä nyt olikaan. Ja päätin, etten ite IKINÄ ota ressiä mistään sellaseta. No en, todellakaan, muahahahaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar