Nyt vois kyllä jo sataa. Ja ukkonenkin vähän jyristä. Mut ei. Arska se vaan paistaa porottaa ja pilvetkin on jonnekin kauas karanneet. Täällä on ihan järkyttävän kuuma, ilma ei liiku mihinkään vaikka ristivedossa tuulee niin että verhot lepattaa.
Tänään oon taas ollu niin neiti tehokas. Eikun rouva. Sateen pelossa (hah!) aikasin ylös ja ulos. Kotiin tultua pieni pikasiivous, vähän ehkä perusteellisempi kuin viime viikolla, ja tarkotus oli pestä pyykkiäkin. Mut ei. Ei tässä saunassa. Ihan tarpeeks kosteeta muutenkin.
Oikeesti. Luulis että joku säästyis. Mut ei. It's not the rhythm that's gonna get you. Onkohan kyseessä sama shp, jossa äidin syöpä diagnosoitiin ihan päin peetä - ja myöhemmin haavaan hoidettiin ärhäkkä tulehdus. Sopis kyllä kuvaukseen...
Päivän oksennuksen aiheutti kusipäinen kultasennoutajan taluttaja, jonka käsitys lenkistä on vetää koiran katua ylös ja samaa puolta alas, puhua koko ajan puhelimessa, vetää röökiä ja jättää koiransa paskat naapureiden nurmikolle. Jonain kauniina päivänä mä seuraan sitä kotiin ja työnnän ne paskat sen postiluukusta. Ällöttävä äijä.
Missä ihmeen välissä kello tuli kakskyt vaille viis? Ei ihme että koira kulkee mun perässä kuin... no, pieni koira ja odottaa, että mä rapistelisin ruokamurusia pussista kuppiin. Yskä ymmärretty. Taakse - poistu!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar