Jäinpä sitten Kovan lain jälkeen kattomaan jotain Trekantia. Pakkohan se oli; Är alla lite homo? Pia, Thomas och Marie skall ut och dejta en av samma kön. Hur slutar en sådan träff? No, kaikki deitit päätty suudelmaan. Totta kai. Thomas näytti aika kauhistuneelta, Pia vaivaantuneelta, ja Marien body language oli luotaantyöntävää - kirjaimellisesti. Se työns treffiseuransa pois suudelmasta ja halauksesta. Ja Thomas hihitteli sitä (suudelmaa) kattoessaan ihan kuin Beavis ja Butt-Head. Höhöhöö.
Tänään iltalenkillä koiran kanssa silmät vuoti ja nenä vuoti, eikä tietenkään nenäliinaa missään taskussa. No, piti sit koittaa niiskuttaa (hihi, snorkfru!) ettei ihan räkä valuis pitkin nassua - ja eiksit perkele joku pienen pieni kärpänen ollu just sopivasti sieraimessa hollilla. Uhh, oikein tunsin kuinka se vaelsi pitkin nenätiehyettä tutkimusmatkallaan. Sinne se hävis jonnekin poskionteloihin. Tekee varmaan just nyt pesää ja petaa mukavasti poikasilleen. Ensireaktio oli näyttää sille otukselle sarvikuonoa ja huuhdella se huut helkkariin, mutten sit kotiin tultua sitä enää muistanu. Ja nyt en millään jaksa. Kun pitää vielä hampaat harjata ja flossata ja naama kammata. Kai ne kaiken maailman limat ja kehon muut nesteet ja hapot sen tappaa.
Puisto on taas täys kaiken maailman hihhuleita. Ollaan suunnattu askeleemme ihan toiseen suuntaan. Ja huomenna vaikka väkisin seiskalta ylös ulos ja lenkille. Oikein pitkälle. Sit riittää pieni pyörähdys päivällä, ja illalla voi taas mennä jonnekin muualle vähän pidemmälle. Vaikka sairaalan naakkoja hätyyttelemään. Ne on kyllä hauskoja, ne ihan tosissaan koittaa jotain selittää, että me ollaan niiden reviirillä, lentää yhen lyhtypylvään välin edellä ja raakkuu niin maan perusteellisesti.
Mistäköhän kaikesta mä oon uhannu kirjottaa "sit joskus myöhemmin"? Miksei sitä voi tehdä silloin kun kaikki ne jutut on vielä tuoreena mielessä? Miks sitä(kin) pitää lykätä hamaan tulevaisuuteen, jolloin yhtään mitään ei kuitenkaan tuu tehtyä. Yks yritys sen korjaamiseks - uus tägi. Ja joskus siellä kuuluisassa hamassa tulevaisuudessa kerron, mitä mä oon mietiskelly muun muassa tästä.
Joo. Tää on niin tätä. Jotain tuli mieleen otsikolla Too much goddamn information, mut en millään saa siitä kiinni. Ehkä niin on paras. Missä ihmeen välissä kello tuli yks? Nyt äkkiä nukkumaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar