Niinhän siinä sitten kävi. Miehellä on syöpä. Leikkaus kahen kuukauden sisään, mut ei kai enää tän vuoden puolella. No hyvä, saadaan olla joulu, uusvuos ja (viides!!!) hääpäivä rauhassa kotona. Toivottavasti.
Olo on aika epätodellinen. Äidin sanoin "kenellekkään (sic!) ei ylhäältä anneta isompaa taakkaa kuin pystyy kantamaan, mut alkaa kyllä rasittaa vähitellen". Lause jatkui vielä: "koittakaa te kolme nyt pysyä kunnossa siellä!" Tässä vaiheessa meillä tiedossa jo, että jotain on vinossa, mutta en vielä halunnu sille mitään mainita, kun ei mitään varmaa tietoa. Tosin mies ei haluu kertoo tästä kenellekään, ehkä sit kun leikkaus on ohi & onnistunut. Mut siihen asti ollaan ihan hissun kissun.
Jotenkin tästä on selvittävä.
2 kommentarer:
Ou nou. Onko teillä enemmän tietoa jo siitä, minkä tyyppinen ja miten nopeasti/hitaasti etenevä kasvain on?
Voimia.
Kiitos :)
Tietoa on vielä aika vähän, ja harmitti tosi paljon, että mies oli töissä lääkärin soittaessa tuloksista - muuten mä olisin roikkunut korvan juuressa kuuntelemassa & huutelemassa kommentteja & kysymyksiä. Kauniisti ehdottelinkin, että soittais & varais vaikka puhelinajan lääkärille heti kotiin päästyään, ja olis sitten kynän, paperin ja kysymysten kanssa valmiina. Ihme kyllä ei pannu vastaan :D
Skicka en kommentar