Mäkin haluaisin huutaa Byäää.
Itkettää, suututtaa, vituttaa.
Koitin pitää vähän nenänvalkasuu ainakin pari päivää, ja eilinen menikin hyvin & kivuttomasti. Mut tänään on pakko turruttaa aivot jollain. Missä on vähiten kaloreita - kaljassa, glögissä vai punaviinissä.
Mietin, josko alkaisin pitää blogia, johon kirjaan kaikkien idareiden rekkarit sekä mitä ne on tehny & missä & milloin. Kaikkien niiden, jotka tahallaan viis piittaa liikennesäännöistä ja ihan kylmästi ilmeenkään värähtämättä meinaa ajaa mun tai jonkun muun päälle. Häng ut dem bara, mä sanon. Eiks rekkarit kuitenki oo yleistä tietoa, ja kaikki se, mitä niiden avulla voi saada selville?
Tiistaina selvii, onko mies sairas, ja jos on, niin kuinka sairas. Ja mitä sitten tehdään. Vaikeeta suunnitella kun taustalla koko ajan peikko pelottelemassa. Toisaalta kerkeekö kukaan mitään enää tän vuoden puolella, jos jotain on ja sille jotain tehdään niin eiköhän se mee ens vuoden puolelle. Toivottavasti saadaan juhlia joulu, uusivuosi ja hääpäivä rauhassa. Vaikkakin sit pieni pelko persiissä. Mut tiistain jälkeen tiedetään, missä mennään. Mies on jo varautunu pahimpaan, mä oon kerrankin perheen optimisti ja toivon & rukoilen, että kyseessä olis vaan joku pienen pieni lääkekuurilla hoidettava vaiva.
Eikä siinä vielä kaikki.
Äiti onkin sit sairas. Pienen viattoman rasvapatin sijaan sillä onkin syöpä. Lisäks se koittaa potkia kelvotonta miestään pihalle. Mitäs mä sanoin, jo kauan sitten. Se mies ei oo sille hyväks. Imee vaan kaiken hyvän & kauniin ja jättää jälkeensä itkua ja hammastenkiristystä. Good riddance sanon vaan.
Oikeesti. Tää maailma on niin paha ja sairas paikka. Kaikesta saa tapella. Koko ajan pitää olla puolustautumassa. Aina saa pettyä.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar