Aloin avautua tänne, vaikka ensin teki mieli kommentoida, mutten sit jaksanu miettiä ajatuksiani selviks. En sinne enkä tänne. Mut pointti oli: omien angstien & traumojen (ei toisten pastellisävyjen vaan omien tuntemusten & näkemysten & äidiks sopimattomuuden) takia. Mut oon mä kuitenkin niin mahottoman utelias, etten malta pysyä poissa.
Äh, nyt mä en enää jaksa kattoo Kennyä ja vastauskin löytyi tuolta, se on moro ja nati nati :)
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar