Mun elämä on oikestaan aika säälittävää. Ensin kyhjötän kaks viikkoa miehen kanssa ja nautin(?) elämästä ja läheisyydestä ja siitä, ettei tartte viedä koiraa aamulenkille. Sit tissuttelen kaks viikkoo kalsarikännejä, täysissä pukeissa tosin, tuijotan telkkaria aamusta iltaan ja lykkään ihan ilosesti gradun kirjottamista, yritän olla shoppailematta kaikkee paskaa mitä kaiken maailman nettikaupoista löytyy ja koitan keep up appearances. Mä luulen että oon onnistunu aika hyvin, sillä ihmiset vieläkin on ihan "voi kun sä oot aina niin ilonen". Enkä mä tietenkään tahdo tuottaa niille pettymystä vaan haluun aina ja iankaikkisesti olla se kiltti, ihana ja ilonen tyttö (nimenomaan tyttö, ei nainen), jonka ne on tuntenu jo kolkyt vuotta.
Menee taas aika tilityksen puolelle.
Mut joo, sitähän mun piti sanoa, että etsivä löytää! Oon tän illan fiilistelly näiden tahdissa ja vähän ehkä kaivannu entistä elämää.
