Mietin taas vähän vakavammin kuin viimeks (silloin pari vuotta sitten kun juoksu kulki, kunnes sit ei enää kulkenukaan) salille menoa. Tähän asti ohjelmassa on ollu juoksu, joko viiden kilsan lenkki tai sellasta pienimuotoista intervallijuoksentelua tossa lähipuistossa, ja punnerrukset. Noi intervallireenit meni aika pian sellaseks ulkojumpaks, jossa alkulämmittelynä kymmenen minuuttia hölkyttelyä ja ehkä jossain välissä, yleensä lopussa, muutama veto. Mut liikuntaa ja raitista ilmaa yhtä kaikki. Nyt oon alkanu ennakoida tulevaa, jos tänä vuonna ei ookaan sellanen hyvä juoksusyksy ja -talvi kuin parina viime vuonna. Jotain on pakko tehä, ettei kaikki kova työ mee ihan hukkaan ja joudu taas keväällä alottamaan nollasta. Niin ja ettei ihan plösähdä. Pientä kiinteytymistä on meinaan ollu havaittavissa.
Oon eksyny blogista toiseen ja kolmanteen ja vielä edelleen neljänteen, ja pikku hiljaa salilla ahkerointi kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän. Olishan se ihan kiva saada oikeita lihaksia joka puolelle kroppaa, ja ehkä vihdoin päästä eroon sivureisiläskeistä. Koitan kerätä rohkeutta mennä tohon lähimpänä olevaan satsieliksiaan kyselemään hyviä tarjouksia köyhälle vielä toistaseks opiskelijalle. Ei oo gradu edistyny edesmenneen kissan viiksikarvan vertaa, eli tiedossa vielä ainakin yks vuosi muun muassa halpoja junamatkoja. Paljon muusta en näin yli kolmekybäsenä enää saakaan opiskelija-alennusta, kun en oo oikeutettu(!) opintotukeen. Anywho, jossain noista seikkailuista tuli vastaan joku mystinen herajauhe, ja sehän piti heti googlata. Niinpä sit päädyin taas kerran "Pakkikseen".
No ite pitäisin etuna juurikin sitä, että saa syödä kiinteää ruokaa eikä tarvii juoda vielä vähän lisää jotain. Vettä kun jo yksistään menee se useampi litra päivässä niin kyllä kaikki palkkarit yms. siihen päälle alkaa jo tökkii. Vielä jos rahkat korvais ni eihän tässä ehtis muuta ku juoda ja juosta kusella.
Mut joo, mä vielä hetken mietin, meditoin ja kypsyttelen tota salihommaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar