Eilen ahisti niin paljon että huitasin naamariin yhen koiran ataraxeista. Korvatulpat korvissa nukuin sikeesti, enkä millään olis halunnu nousta. En vaikka kuinka koitin psyykata itteeni uhkakuvilla idiooteista. Ei niitä onneks aamulenkillä näkyny, tajusivat pysyä poissa tieltä. Mutta note to self, lauantai-iltana puol kaheksan on ihan värdelös tid mennä iltalenkille. Tänään aattelin mennä ajoissa nukkumaan. Ei taida sekään ilman koiranpillereitä onnistua, ne veti niin veteläks että oli pakko iltapäivällä vähän horrostaa ennen Top Chefiä. En jaksanu tänäänkään kauppaan. Kävin kiskalla viemässä loton, mut eihän me mitään voitettu. Taas sellanen "v***u vierestä vietiin" -rivi. Ehkä ens viikolla. Päivän frukost, lunch & middag ollu taas osastoa voileipä. Ja suklaa. Miinus punaviini. Stereoiden kellon näyttäessä 17:36 mietin, pitäiskö tehkä pikasyöksy kauppaan & alkoon, mutten sit kuitenkaan. Kun oli topcheffikin kesken. Mies soitti hyvää yötä ja kerto viimisimmät aikataulupäivitykset, meillä meinaan piti olla illallistreffit ens viikolla. Pöytäkin jo varattu. Mut perskeles, ei se pääsekään lähtemään kuin vasta joskus iltamyöhään. Meni nyt suunnitelmat ihan uusiks.
Mut joo, Afrikan lapset näkee nälkää ja sitä rataa, mä vetäsen napit napaan ja toivottavasti nukun koko yön sekä huomisen päivän. Yks päivä lähempänä kuolemaa, ha ha ha.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar