Tuli aamulla vähän kiire, en kerinny syödä. Nälkä oli kyllä, ainakin herätessä, mut kun ei kerkee niin ei kerkee. Ja kun vielä vitutti aamulenkillä kohdattu idiootti, niin siihen se nälkä sit viimeistään hävis. Vaikka tänään on joku Älä laihduta -päivä. Syötäiskö tänäänkin taas vaan voileipiä? Vai jaksaisko mennä kauppaan? Postiin on pakko mennä, miehen pojanpojalla on synttärit keskiviikkona, kortti kirjotettiin jo viime viikolla ja mun pitäis nyt kipittää sujauttamaan se laatikkoon.
On a more positive note, meillä on sittenkin treffit! Eikä sen enempää kuin noin vartin aiottua myöhemmin. Jei! Sen jälkeen enää ke-to-pe-la-su-ma kunnes koittaa kotiinpaluun ihanuus.
Tänään aion tainnuttaa itteni ajoissa peiton alle. Ja huomenna meen vasta yheksän jälkeen koiran kanssa ulos. Toivottavasti kaik tänaamuset idiootit pysyy kaukana poissa meiän poluilta. Toinen vaihtoehto on panna kello herättään kuudelta. Mut vaikka se kuinka kilkuttais niin mä vaan isken sen kiinni ja käännän kylkee. En nouse, en.
Mikä perkele siinä on ettei saa olla rauhassa? Toivottavasti voitetaan monen monta miljoonaa niin voidaan muuttaa jonnekin hevonvitunkuuseen kauas pois kaikesta ja kaikista.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar