Oh and I'm just waiting 'til the shine wears off

Kylläpä maistuu kylmä kalja hyvältä rankkojen tokoreenien päälle! Päästiin taas Mosterin kyydissä, ja kiitokseks kuskauksesta kaivoin sille komerosta Koiruliinin suosikkinamuja. Mä en millään jaksanu mennä tänään kauppaan ja kun pitää kuitenkin huomenna mennä niin voidaan omien varastojen lisäks täydentää koiran namihyllyä.

Olin koko viime viikon juomatta. Piti näyttää itelleni, etten todellakaan oo lipsumassa salonkialkkikseks. Ei se olo oikestaan sen kummempi ollu, pää aamuisin ihan yhtä takussa, ehkä valvomisesta johtuen, mutta varmaan teki maksalle ja sen kavereille pieni tauko ihan hyvää. Muistaakseni viimeks maaliskuussa miehen leikkauksen jälkeen olin juomatta pidempiä aikoja putkeen (heh) kuin vain yhen tai kaks päivää.

Apropoo leikkaus. Mies toipu hyvin ja on pirtee ja virkee. Kaikki toimii melkein niin kuin pitää. Ehkä se seksielämäkin taas vilkastuu, viimeistään kesäkuussa, kun pyydetään tohtorilta uudet lääkkeet. Mutta mulle on tärkeintä, että mies on terve ja elossa, ja toivottavasti ekassa kolmen kuukauden kontrollissa ITS (=inga tecken på sjukdom, niinQ ne sano yhessä meiän lempparisarjassa). Katotaan ne muut jutut sit joskus.

Äitikin toipuu, joo. On jo kotikaupunkinsa terveyskeskuksen vuodeosastolla alzheimer-mummojen seassa. Mutta jollain välietapilla (ei siis isossa sairaalassa) oli leikkaushaavaan unohdettu jotain sideharsoja tai muita lappuja, jotka sitten alkoivat tuoksua äidin nenään aika epämiellyttävälle. Ja kas, tulehdushan siellä oli. Great. Ens viikolla olis tarkotus tehdä road trip sitä kattomaan. Äitiä siis, ei haavaa.

Mutta nyt mun tölkki kolisee tyhjyyttään ja mahakin huutaa, menenpä jääkaapille ja sit poksauttelen tän illan elämät bubblebitchissä. Josko vaikka vihdoin saisin kolme, tai edes kaksh tähteä noilla tasoilla, mitä oon sormet ruvella runkannut sunnuntaista asti. Ja sit peiton alle The Wireä kattoon. Siihen on hyvä nukahtaa, näkee tosi hyviä unia :D Natti natti!