Curiosity killed the cat

Pitikin sit mennä kaivelemaan. Miten ihmeessä päädyinkin lukemaan parin vuoden takasen kahden lapsen murhan ja niiden äidin murhayrityksen esitutkintapöytäkirjaa? Ai juu, kun luin Husiksesta Pleppo-pojista niin piti AdLibriksestä kattoo mitä niiden kirja maksaa. Mut sitten siinä sivupalkissa on Kunder som köpt denna bok har även köpt - ja siitä se sitten lähti. "Ai kato Robert Gustafsson on kirjottanu kirjan!" KLICK. "Eiks toi oo se millennium-näyttelijä?" KLICK. "No miksei Emma itke?" KLICK. "Siis häh? Mikäs juttu tää nyt oikein on?" KlicketiklickKLICK. Ja sit yhtäkkiä mä oon selannu läpi seittemänsataa sivua selvitystä rikospaikasta ja verijäljistä ja näytteistä ja vaatteista ja todisteista ja epäillyistä ja kuulusteluista ja ties mistä. Ja nyt on kello puol kaks eikä tee mieli mennä nukkumaan. 

Asiasta ihan toiseen.
You got some splainin' to do!
Eihän näin hyvää tarjousta voinu jättää käyttämättä. Kahteen kertaan, totta kai, omalta ja miehen FB-sivulta. Nyt on täydennystä tulossa sekä levy- että leffakirjastoon. Mä en nyt sit voi ollenkaan mennä kauppaan, pitää syödä kaikki varastot tyhjiks ja jotenkin koittaa noi laskut vaivihkaa ujuttaa kirjanpitoon. Mut niin se vaan on, entinen piano-opekin sano, että musiikin takia voi vähän kärsiä, olla sit vaikka syömättä ja mieluummin käyttää ne rahat nuotteihin tai levyihin.

Ah juu. Sehän se juttu oli, että lehdessä Kaj Korkea-aho ilmoitti olevansa sinkku. Enkä mä oo sitä vielä kerenny sen blogista tarkistaa. Kun piti koko ilta murhaa tutkia. Siinä meni CSI:kin vähän sivu suun. Kalpeni tosielämän rinnalla. Nyt äkkiä koiran viereen nukkumaan - jos se nyt suostuu sänkyyn tulemaan. Nukkuu mieluummin omalla tyynyllään lattialla, pikku kulta. Sleep tight *muahahaa*