Aurinko paistaa niin että melkein vois luulla kevään tulevan. Räystäätkin on vähän tippuvinaan.
Mä kökin sisällä verhot tiukasti kiinni. Ettei vaan pääse yhtäkään valonsäiettä mistään raosta tähän kämppään. Kuumeinen flunssa alkaa olla jo paranemaan päin, mutta olo on vielä aika naatti, sekä oon ihan duhadedä ja köhköh. Onneks mies tulee huomenna kotiin niin saa koirakin vähän vaihtelua mun köpöttelylenkkeihin. Kaikki ulkoaktivointi on jääny vapaanajuoksemisen tasolle, oon just ja just jaksanu kiertää puiston tasaseen rauhalliseen tahtiin, kaiken maailman pallo- ym. leikit on jätetty suosiolla odottamaan aikaa parempaa.
Mies leikataan ens viikolla. Sitä jännittää ja vähän pelottaa. Niin muakin, mutta koitan pysyä cool, calm & collected ettei me molemmat heiluttais täällä ihan paniikissa. Mun suurimmat pelot on nukutus ja syövän mahdollinen leviäminen. Tosin miehen selkäkipu, minkä heti oletin olevan ilkeitä metastaaseja, osoittautukin noidannuoleks. Että se siitä pelosta ja paniikista. Toivo elää. Ja toivottavasti mieskin.
Ei mutta nyt mun pitää kiireen vilkkaa hautautua sohvalle viltin alle kattelemaan jotain tuiki tärkeetä daytime-soopaa. Ettei mee ihan hukkaan kaunis aurinkoinen päivä. Muahahahaa.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar